Senjan päiväkirja

Se yöpöydällä täyttöään odottava muistikirja

Mä en voinut uskoa että Sara oli tosissaan kysyessään voisiko Miklu muuttaa mun luo asumaan. Ei mulla ollut mitään kokemuksia lapsista, ainakaan omista, saati sitten teinipojista. Kuitenkin kai jollain isosiskon velvollisuudella mä olin luvannut että Miklu voisi muuttaa mun luo Hallalehtoon. En mä tiennyt että tulisiko siitä mitään mutta ainakin sitä voisi kokeilla ja sillähän toisaalta vain tietäisi että miten homma lähtisi menemään.

Pallo oli lähtenyt lopulta pyörimään paljon odotettua nopeammin ja tänään sitten olikin se päivä kun Miklun oli puhe muuttaa mun luo. Mä olin käyttänyt koko päivän vintin siivoamiseen ja laittanut sinne vähän lämpöjä päälle, sillä saattoi olla että Sara ja Jarkko jäisivät yöksi joten lämmin makkari taitaisi olla ihan mukava. Mä olin muutenkin vähän järjestellyt koko taloa ja pihapiiriä, vaikka eipä siinä hirveästi laittamista ollut.

Vasta joskus yhdeksän aikaan Sara ja Jarkko sekä Miklas olivat perillä ja m pyysin poikaa valitsemaan itselleen makkarin sillä mä halusin puhua Saran ja Jarkon kanssa rauhassa. Miklun kadottua yläkertaan ja meidän istuttua alas kahvipöytään mä en voinut olla kysymättä vielä kertaa että oliko mun siskoni ihan tosissaan.


"Mä en tiedä että mitä me tehtäisiin enää Miklaksen kanssa joten tää on oikeestaan meidän viimeinen oljenkorsi" Sara mutisi enemmän kahvikupilleen kuin minulle.
"Mutta eihän mulla oo mitään kokemusta tämmösestä. En mä tiedä tuunko mä sen kanssa toimeen yhtään sen paremmin. Te ootte sentään olleet mukana Miklaksen elämässä aina ja mä oon nähnyt sitä pari kertaa vuodessa!" Hiljaisuus laskeutui välillemme ennen kuin pystyimme taas puhumaan aiheesta ja jossain kohtaa myös Miklas palasi seuraamme. Istuimme myöhään vain puhumassa asioista ja kerroin Saralle ja Jarkolle suunnitelmistani tilan kanssa ennen kuin meidän kaikkien oli aika mennä nukkumaan. Vielä ennen nukahtamistani pohdin miten tulisimme millään selviämään Miklaksen kanssa tulevasta jos edes tuon kasvattaneet ihmiset eivät pärjänneet pojalle...

Sara ja Jarkko olivat lähteneet eilen puolen päivän aikaan ja me oltiin jääty Miklaksen kanssa kahdestaan tilalle. Mä olin antanut teinin olla omissa oloissaan ja jossain kohtaa iltapäivästä mä olin kysynyt haluaisiko se lähteä mun kanssa kauppaan niin voitaisiin ostaa sellaisia ruokia mistä se tykkää ja mitä se haluaisi syödä ja samalla mä voisin näyttää toiselle vähän paikkoja. Ei Miklas nyt mitenkään hurjan innoissaan lähtenyt mun kanssa kaupungille, mutta kyllä se lopulta kysyi että voitaisiinko mennä.

Näytin toiselle mistä koulubussit kulkisi ja minne takaisinpäin tuleva bussi jättäisi, missä tuon koulu olisi ja muita sellaisia paikkoja joita Miklas voisi tarvita. Lupasin viedä pojan maanantaina kouluun siten että voitaisiin käydä aktivoimassa sitä ennen tuolle bussikortti joten poika pääsisi liikkumaan oman mielensä mukaan eikä tuo olisi välttämättä kiinni minun aikatauluissani. Miklas ei vastannut mitään mutta tyytyi vain nyökkäämään ja toivoin että oppisin olemaan toisen kanssa siten että en vaikuttaisi ihan liian tiukkapipoiselta mutta että en päästäisi toista myöskään liian helpolla. Sara ja Jarkko olivat luvanneet laittaa joka kuukausi Miklakselle hieman käyttörahaa tuon tilille ja lupasin myös maksaa itse pojalle pientä korvausta jos toinen auttelisi minua tilalla sillä saatoin vain epäillä että tuon ikäinen poika varmasti kaipailisi omaa rahaa mitä käyttää mihin nyt haluaakaan. Kuitenkin halusin antaa Miklaksen päättää itse milloin ja millaisia töitä tuo haluaisi tehdä, enkä painostaisi toista tekemään mitään ilman omaa tahtoansa.

Olihan Miklas jo vähän kierrellyt pihalla ja ulkorakennuksissa, mutta nähtäväksi jää miten poika lopulta alkaa kotiutumaan Hallalehtoon.